Ranteen alueen vammat kuuluvat yleisimpiin tuki- ja liikuntaelinvammoihin, joita kohtaamme kliinisessä työssämme.
Värttinäluun distaalinen murtuma on erityisen tavallinen sekä nuorilla aktiivisilla henkilöillä että iäkkäämmillä, joiden
luuntiheys on heikentynyt. Tässä asiantuntija-artikkelissa käsittelemme tämän yleisen rannemurtuman syitä,
diagnosointia, hoitomenetelmiä ja kuntoutusta tieteelliseen näyttöön perustuen.
Mikä on rannemurtuma ja miten se syntyy?
Kyseessä on kyynärvarressa sijaitsevan pitkän luun, eli värttinäluun distaalisen osan vaurio, joka on yleisin yläraajan
murtuma aikuisilla. Anatomisesti kyynärvarren ulkosyrjällä sijaitseva värttinäluu nivoutuu distaalisesta päästään
ranneniveleen, muodostaen tärkeän osan ranteen toiminnallista kokonaisuutta. Murtuma voidaan luokitella intra-
artikulaariseksi tai ekstra-artikulaariseksi riippuen siitä, ulottuuko murtumalinja nivelpintaan.
Tyypillisin vammamekanismi on kaatuminen ojennetun käden varaan, jolloin värttinäluuhun kohdistuu voimakas
aksiaalinen kuormitus. Tällainen vammamekanismi aiheuttaa jopa 90% kaikista tämäntyyppisistä
rannemurtumista. Mekanismi on erityisen tyypillinen talviaikaan liukastumisissa sekä talvilajeissa kuten laskettelussa ja
lumilautailussa, kun kaadutaan ja otettu käsillä vastaan.
Urheiluvammoissa murtumatyyppi voi vaihdella lajin ja vammamekanismin mukaan. Kontaktilajeissa, kuten jääkiekossa
tai kamppailulajeissa, murtuma voi syntyä suoran iskun seurauksena. Osteoporoosi merkittävästi lisää murtumariskiä –
jopa 85% yli 60-vuotiaiden naisten rannemurtumista liittyy heikentyneeseen luuntiheyteen.
Mitkä ovat värttinäluun murtuman oireet ja miten se diagnosoidaan?
Tyypillisimpiin oireisiin lukeutuvat välitön, voimakas kipu vamma-alueella sekä nopeasti kehittyvä turvotus. Ranteen
alueen liikerajoitus on merkittävä, ja usein havaitaan ulospäin näkyvä kyynärvarren virheasento. Vamma-alueella
ilmenee tyypillisesti paineluarkuutta, ja käden puristusvoima heikkenee huomattavasti. Sormien tuntoaistin
muutokset voivat viitata mahdolliseen hermovaurioon.
Diagnostiikka aloitetaan kliinisellä tutkimuksella, jossa arvioidaan kipua, turvotusta, virheasentoa sekä mahdollisia
hermo- tai verisuonivammaan viittaavia oireita. Toiminnallisessa tutkimuksessa kartoitetaan ranteen liikelaajuudet ja
kivuliaiden liikkeiden suunnat.
Radiologinen varmistus tapahtuu ensisijaisesti röntgenkuvauksella, joka otetaan kahdesta suunnasta (AP- ja
sivuprojektio). Tunturin lääkärikeskuksessa käytössämme on moderni digitaalinen röntgenlaitteisto, joka mahdollistaa
tarkan diagnostiikan välittömästi. Monimutkaisemmissa tapauksissa voidaan turvautua tietokonetomografiaan (TT)
murtuman tarkemman anatomian selvittämiseksi tai magneettikuvaukseen (MRI) pehmytkudosvaurioiden arvioimiseksi.
Miten värttinäluun murtuma hoidetaan?
Rannemurtuman hoito määräytyy murtumatyypin, potilaan iän, aktiviteettitason sekä murtuman stabiliteetin mukaan. Stabiilien ja hyväasentoisten murtumien kohdalla konservatiivinen kipsihoito on ensisijainen vaihtoehto. Tavallisimmin käytetään 4-6 viikon immobilisaatiota ranteen kipsilastalla tai kipsillä.
Epästabiileissa murtumissa, joissa on merkittävä virheasento, jota sulkeisella murtuman paikalleen asettamisella ei
saada korjattua, nivelpintaan ulottumista tai merkittävää pirstaleisuutta, saatetaan suositella operatiivista hoitoa.
Kirurgisiin menetelmiin kuuluvat levytys, ruuvikiinnitys, piikitys tai ulkoinen fiksaatio. Leikkausmenetelmän valinta
perustuu murtuman ominaisuuksiin ja kirurgin kokemukseen.
Konservatiivisen hoidon etuna on leikkaukseen liittyvien komplikaatioriskien välttäminen, mutta haittana voi olla pidempi
immobilisaatioaika. Kirurgisen hoidon etuja ovat parempi anatominen korjaus ja mahdollisuus nopeampaan
kuntoutukseen, mutta riskinä ovat leikkauskomplikaatiot kuten infektiot ja arpimuodostus.
Kuinka kauan värttinäluun murtuman paraneminen kestää?
Luutumisprosessi alkaa välittömästi vamman jälkeen hematoomamuodostuksella ja etenee kalluksen muodostuksen
kautta lopulliseen remodellaatioon. Radiologisesti todettava primaarinen luutuminen tapahtuu tyypillisesti 6-8
viikon kuluessa, mutta lopullinen luun vahvistuminen jatkuu kuukausia.
Kipsihoidon kesto vaihtelee 4-6 viikkoon riippuen murtuman tyypistä ja paranemisen edistymisestä. Immobilisaation
jälkeen toimintakyky palautuu vaiheittain: ensin kevyet päivittäiset toiminnot (4-6 viikkoa vammasta), myöhemmin
raskaampaan kuormitukseen palaaminen (3-4 kuukautta) ja täysi toiminnallinen toipuminen (6-12 kuukautta).
Paranemisaikataulussa on merkittäviä eroja ikäryhmien välillä. Lapsilla ja nuorilla paraneminen on nopeampaa,
tyypillisesti 3-4 viikkoa, kun taas ikääntyneillä luutuminen voi kestää 8-10 viikkoa. Komplisoituneet murtumat, kuten
pirstaleiset tai huomattavasti siirtyneet murtumat, vaativat pidempää paranemisaikaa.
Miten värttinäluun murtumaa kuntoutetaan?
Kuntoutus alkaa jo immobilisaatiovaiheessa vapaana olevien nivelten (sormet, kyynärpää, olkapää)
liikeharjoituksilla. Varsinainen aktiivinen kuntoutus aloitetaan kipsin poiston jälkeen fysioterapeutin
ohjauksessa. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään liikelaajuuksien palauttamiseen ja kivun hallintaan.
Fysioterapiassa hyödynnetään asteittain eteneviä ranteen liikeharjoituksia, pehmytkudosten mobilisaatiota sekä
proprioseptiikan harjoitteita. Lihasvoiman harjoittelu aloitetaan kevyesti ja progressiivisesti kuormitusta lisäten. Tunturin
lääkärikeskuksessa käytämme yksilöllisesti suunniteltuja kuntoutusohjeita, jotka perustuvat tuoreimpaan tieteelliseen
näyttöön.
Kotona tehtävät harjoitteet ovat keskeinen osa kuntoutusta. Näihin lukeutuvat ranteen koukistus- ja ojennusharjoitteet,
kiertoliikkeet sekä puristusvoiman harjoittelu. Arjen toimintakyvyn palautumista tuetaan ergonomisilla neuvoilla sekä
tarvittaessa apuvälineillä, jotka helpottavat päivittäisiä toimintoja kuntoutumisen aikana.
Mitä mahdollisia komplikaatioita värttinäluun murtumaan liittyy?
Yleisin neurologinen komplikaatio on keskihermon pinnetila, joka voi ilmetä sormien puutumisena, pistelynä ja
heikkoutena. CRPS (Complex Regional Pain Syndrome) kehittyy noin 5-10% potilaista, oireinaan suhteeton kipu,
turvotus, lämpötilan muutokset ja liikerajoitukset. Onneksi CRPS-oireyhtymän vaikeat muodot ovat harvinaisia.
Jännevauriot syntyvät joko suoraan traumamekanismin tai murtumafragmenttien aiheuttamana. Virheluutuminen voi
johtaa pysyvään virheasentoon ja toimintahäiriöön, kun taas luutumattomuus vaatii usein uusintaleikkauksen.
Pitkäaikaisena komplikaationa voi kehittyä post-traumaattinen nivelrikko, erityisesti intra-artikulaarisissa murtumissa.
Komplikaatioiden ennaltaehkäisyssä keskeistä on oikea-aikainen ja asianmukainen hoito, huolellinen seuranta sekä
suunnitelmallinen kuntoutus. Komplikaatioiden varhainen tunnistaminen ja hoito parantavat merkittävästi ennustetta.
Värttinäluun murtuman hoito ja kuntoutus Tunturinlääkärikeskuksessa
Lääkärikeskuksessamme noudatamme näyttöön perustuvaa hoitokäytäntöä, jossa korostuu moniammatillinen yhteistyö.
Tiimimme koostuu ortopediaan ja traumatologiaan perehtyneistä lääkäreistä, tapaturman hoitoon perehtyneistä hoitajista
ja kipsimestareista. Ohjaamme asiakkaat tarvittaessa fysioterapeutille jatkokuntoutukseen Tarjoamme kattavan
hoitopolun välittömästä diagnostiikasta aina kuntoutuksen loppuvaiheeseen.
Modernit hoitomenetelmämme perustuvat ajantasaisiin hoitosuosituksiin ja teknologiaan. Käytössämme on edistynyt
kuvantamisteknologia ja laadukkaat kipsi- ja ortoosiratkaisut. Jokainen potilas saa yksilöllisen kuntoutussuunnitelman,
joka huomioi vamman luonteen lisäksi potilaan ammatin, harrastukset ja toiminnalliset tavoitteet.
Järjestämme säännöllisen jatkoseurannan, jossa arvioimme kliinistä ja radiologista paranemista sekä toiminnallista
edistymistä. Tulosten arviointiin käytämme standardoituja mittareita kuten kipujanaa, puristusvoimamittausta ja
toiminnallisia rannetestejä. Näin varmistamme optimaalisen toipumisen ja korkean potilastyytyväisyyden myös
talviliikuntakauden jatkuessa.